Ultraäänipesu on ainoa tapa jolla on mahdollsita pestä erilaisia asioita joissa on onkaloita tai ahtaita välejä jonne ei muulla tavalla pääse pesemään. Ääriesimekkinä ultraäänellä voisi pestä sisältä esimerkiksi kotilon kuoren, harjalla käsin todennäköiseti rikot koko kuoren. Ultraäänen pesuvoima perustuu veden kavitaation ihmeelliseen voimaan. Eli pesuri täristää pesuliosta korkealla taajuduella, jonka seurauksena nesteeseen ilmestyy kohtia jossa veden paine hetkellisesti laskee erittäin paljon. Tämän seurauksena nesteeseen muodostuu mikroskooppinen höyrykupla joka taas tilanteen nopean muuttumisen johdosta luhistuu. Luhistuessaan kuplasta lähtee pieni mikrosuihku joka on niin tehokas, että sillä saa kulutettua vaikka metallia. Kavitaation rajusta voimasta löytyy esimerkkejä laivateollisuudesta, missä valtavat potkurit kuluvat aivan järjetöntä tahtia jos niitä on pyöritetty liian lujaa. Tämä on kavitaation seurausta pahimmillaan. Ultraäänipesurissa tämä tuhoisa voima on valjastettu puhdistukseen joka käytännössä harvemmin mitään rikkoo.
Ladottujen piirilevyjen (valmiiden laitteiden) puhdistus on jonkun verran riskaapelia, sillä voimakas tärinä voi irroittaa huonosti kiinni olevia komponentteja tai aiheuttaa pesunesteen tunkeutumista komponenttien sisälle. Toisaalta yleensä pestävät laitteet ovat jo valmiiksi rikki, joten ei se yleensä huonommaksikaan enään voi mennä.